OTA YHTEYTTÄ

ajankaiku@gmail.com

Kristiina
050-3748 604

Anette
040-8257 651

Ajankaiku.com

Copyright: Ajankaiku

Valokuvat/ Layout:
Sampsa Sundqvist

Tykkää meistä fb:ssä!

Share |

hahmomme_fiilis.jpgMITÄ TARJOAMME



tati_sofia.jpg
TÄTI SOFIA
Täti Sofia osallistui kaupungin muiden rouvien kanssa hyväntekeväisyyteen ja oli perustamassa köyhäinkeittiötä, jossa vähävaraiset äidit ja lapset saivat ruokaa ja Sofia opetti lapsille ahkeruutta, siisteyttä ja Jumalan sanaa. Hän opetti myös veljentyttärelleen Adelinalle niitä taitoja, joita Sofian mielestä nuoren tytön piti oppia, jotta saisi itselleen hyvän ja jopa varakkaan aviomiehen. Näitä taitojahan olivat tietenkin kodin hoitaminen, ruoan laitto ja käsityöt. Sofia oli nuorena ollut kirjeenvaihdossa komean merikapteenin Oktavuksen kanssa. 

Yhtäkkiä Sofia ei enää saanutkaan postia Oktavukselta eikä hän ollut kuullut enää mitään tästä nuoresta miehestä. Sofialla oli vain Oktavuksen kuva enää jäljellä piirongin laatikossaan. Sofia kuitenkin vielä yhä odotti tätä komeaa merikapteenia eikä ollut lakannut toivomasta, että posti toisi vielä jonain päivänä kirjeen rakkaalta Oktavukselta.
----




neiti_adelina.jpg

ADELINA
Olen merikapteenin tytär ja asun suuressa talossa Neristanissa. Isäni on paljon merillä ja purjehtii kaukaisiin maihin. Hän on luvannut ottaa minut mukaan, mutta Täti Sofia ei ole luvannut. Täti Sofia on huolehtinut minusta ihan pienestä asti. Nyt olen aikuinen. No, ainakin nuori aikuinen. Tätin mielestä vähän vallaton ja pitäisi vielä kasvaa. Täti sanoi, että minulla on vielä paljon opittavaa ennenkuin astun aikuisen kenkiin. Tarkoitus on varmaan, että saisin itselleni varakkaan aviomiehen kun oikea aika koittaa.

Osaan tehdä monia asioita, mutta ei kaikki ole niin mieluisaa. Pitsinnypläyksestä en pidä, sormenpäät ja kynnet tulevat kipeiksi. Hiusten kampaaminen on kivuliasta, mutta täti sanoo, että kaunis pitää olla ja ei saa valittaa.  Mitähän Täti Sofia vielä minulle keksii?
---- 





merikapteeni_leski.jpg
MERIKAPTEENIN LESKI
1800-luku oli merikapteeninen perheissä vaikeaa aikaa, kun isä oli merillä pitkiäkin aikoja. Laivan muu miehistö pääsi välillä kotiin, mutta kapteenin oli seurattava aina uutta miehistöä laivan mukana. Joskus merikapteenien vaimot lähtivät mukaan merille. Naiset eivät osallistuneet laivan töihin vaan huolehtivat miehistään ja tekivät käsitöitä, kirjoittivat päiväkirjaa, lukivat ja kirjoittivat kirjeitä ja kortteja lapsille kauas kotimaahan. Niin minäkin tein, olen merikapteenin leski Kokkolasta.

Harvoin kuitenkin lähdin mieheni matkaan vaan huolehdin lapsistamme, kun merikapteeni mieheni oli merillä. Meillä on neljä lasta, jotka nyt ovat aikuisia. Mutta lasten ollessa vielä kotona, aiheutti erityistä päänvaivaa vanhin tyttäremme Elisabet. Hän rakastui merimieheen Länsikirkkokadulta. En halunnut, että meidän Elisabetistä tulisi merimiehen vaimo, en halunnut hänelle samaa kohtaloa, kun minun äidilläni oli ollut. Isäni kuoli nimittäin Rio de Janeirossa, kun hänen laivansa upposi kovassa merenkäynnissä.

----




ruustiina_emma.jpg
RUUSTIINA EMMA
Kirkkoherran vaimona huolehdin, että kirkossa käydään joka sunnuntai ja juhlapyhä. Olen hyvin tarkka, että Vähä Katekismus osataan ulkoa ja pyhäkoulussa käydään. Huolehdin myös, että piiat oppivat tärkeimmät asiat ja käyvät kirkossa. Piiat sanovat, etteivät ehdi kiireiltään, kun talon rouvat teettävät paljon töitä. Hyviä tyttöjä piiat ovat, kunhan vain ymmärtävät tulla kirkkoon.

Mieheni on hyvin arvostettu henkilö pienessä, mutta tärkeässä kaupungissamme. Minä olen hänen tukenaan kaikessa hyvässä työssä mitä hän tekee kirkossa ja kotonamme.

Kyllä minä niin mielelläni kuuntelen hänen pitäämää saarnaa sunnuntaisin ja mieltäni lämmittää katsoa ihmisten paljoutta kirkossa.
----




piika_otilia.jpg
PIIKA OTILIA

Olen piikana laivuri Hillströmin talossa Läntisellä Kirkkokadulla. Huolehdin kaikista talon töistä ja minulla on aina kiire. Ruustinna vaatii minua käymään kirkossa ja opettelemaan psalmeja, mutta enhän minä ennätä niitä lukemaan. Merimies Kianderin pojanviikari on aina tekemässä kolttosiaan, vetää minun kissaani hännästä. Kun yritän saada pojan  kiinni, hän juoksee vimmatusti palokujaa pitkin karkuun.

En ole ehtinyt itselleni edes miestä katsella, enkä uskaltanutkaan lähestyä ketään miespuolista, kun emäntä pitää huolen siitä, että pysyn enimmäkseen kotona ja käyttäydyn siveellisesti. Hän merkitsee mustaan kirjaansa kaikki minun tekemiseni tai tekemättä jättämiseni. Muuten kyllä viihdyn palvelupaikassani.  Minulla on myös apulainen eli pikkupiika Iita, jolle opetan joitakin talon töitä. Hän on vielä niin nuori, että tahtoo olla vähän vallaton.

----




piika_iita.jpg
PIIKA IITA
Sanotaan, että oppi ja ikä kaikki. Mitäkähä sillä tarkotetaan, kun luottopiian oppitytöks laitettiin. Osaan minä kaivosta veen hakea ja lehmät lypsää, mutta emännän avaimeen en saa koskea. Se on luottopiika Otilian kannettava. Kerran koskin avaimeen ja siitä sain semmosen tukkapöllytyksen etten ole uuestaan uskaltanu. Itkuki tuli. Talon komia renkiki kysy, että mikä Iitalla on.

En voinu kertoa kun punastuin ja juoksin karkuun. Renki Matti sai kyllä Otilialta selville miks itkin. Kyllähän minä Matti rengistä tykkään, mutta niin taitaa Otiliakin tykätä. Sano, etten saa kahtoa renkiä. No, katon kuitenki, kun Otilia ei kato.
----